Tässä ovat parhaista parhaat F1-kuskit

Formula ykkösillä on kisattu vuodesta 1950 asti ja historian aikana ratoja ovat kiertäneet maailman parhaat rata-autoilijat. Ketkä heistä sitten ovat kaikista parhaimmat? Kuskien laittaminen järjestykseen on äärimmäisen vaikeaa. Mestaruuksien määrä on yksi tekijä, mutta ei kuitenkaan se ratkaiseva. Entä miten verrata eri aikakausien kuskeja toisiinsa? Erot autojen turvallisuudessa F1-sarjan alun ja nykyhetken välillä ovat kuin yö ja päivä. Lisäksi autolla on suuri merkitys F1:ssä: menestyäkseen kuljettajan on oltava oikeassa tallissa oikeaan aikaan.

Nämä ovat muutamia vaikeita kysymyksiä, joihin on pyritty vastaamaan, kun on laitettu F1-kuljettajia paremmuusjärjestykseen. Seuraavaan on koottu lista ja esittely kuskeista, jotka useimmiten päätyvät kaikkien aikojen parhaiden kuskien listalle. Otanta on kattava, sillä listalta löytyy kuljettajia niin F1:sten historian alkuhämäristä kuin myös modernilta aikakaudelta. Yhteistä heille on se, että he omaavat uskomattoman luontaisen kyvyn hallita autoa äärirajoilla, mutta kykenevät myös valitsemaan tallinsa oikein ja johtamaan tiiminsä menestykseen autourheilun kuninkuusluokassa.

Juan Manuel Fangio

Englantilainen Autosport-lehti teki F1-kuskeille kyselyn, jossa argentiinalainen Juan Manuel Fangion arvioitiin kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi F1-kuljettajaksi. Fangio tunnettiin lempinimellä “El Maestro” ja hän ajoi urallaan viiteen maailmanmestaruuteen F1-sarjassa. Fangion suorituksen arvoa nostaa se, että hän ajoi mestariksi neljän eri tallin kanssa. Fangio ajoi parhailla autoilla (Alfa Romeolla, Maseratilla, Mercedes-Benzillä ja Ferrarilla), mutta kuten todettua, kuljettajan on osattava olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Fangion hurjimpia ajoja on Nürburgringin kisassa vuonna 1957.

Fangio saavutti menestystä suhteellisen iäkkäänä, ja monet hänen kilpakumppaninsa olisivat ikänsä puolesta saattaneet olla hänen poikiaan. Viimeiseen mestaruuteensa Fangio ajoi 46-vuotiaana. Urallaan Fangio ajoi 51 F1-kisaa, starttasi eturivistä 48 kertaa (29 paalupaikkaa), ajoi 23 nopeinta kierrosta, nousi palkintokorokkeelle 35 kertaa (joista 24 oli voittoja).

Englantilainen Stirling Moss sanoikin, että paras keino varmistaa tallin menestys oli palkata Fangio. Argentiinalainen tunnettiin myös herrasmiehenä, joka ansaitsi kilpakumppaniensa arvostuksen. Fangion maanläheinen asenne, kohteliaisuus ja urheilullisuus eivät jääneet muilta huomaamatta.

Ayrton Senna

Ayrton Senna on nostettu monien listoilla kaikkien aikojen parhaaksi F1-kuljettajaksi. Brasilialainen taituri kuoli traagisesti vuonna 1994 Imolan “mustan viikonlopun” aikana, ja hänen kuolemansa on tuonut kilpakuskille romantisoidun hohteen. BBC:n mukaan on mahdollista, että kukaan toinen F1-kuljettaja ei omistautunut lajille yhtä voimakkaasti kuin Senna. Hänen ajotaitonsa olivat ilmiömäiset, ja niihin yhdistyi rautainen päättäväisyys. Nämä ominaisuudet veivät Sennan F1-sarjaan, jossa hän saavutti suurta menestystä. Hän ehti urallaan osallistua 161 F1-kisaan.

Senna ajoi ensimmäiseen voittoonsa vuonna 1985 Portugalin GP:ssä, ja ensimmäisen mestaruutensa hän saavutti vuonna 1988 McLarenilla. Tuossa tallissa syntyi myös yksi F1-historian tiukimmista taistelupareista, kun Senna kohtasi ranskalaisen tallikaverinsa Alain Prostin. Ranskalaisen erinomaisuus nosti myös Sennan uudelle tasolle.

Brasilialainen ajoi mestaruuteen myös vuosina 1990 ja 1991. Vuonna 1994 Senna kävi taistelua Benettonin Michael Schumacheria vastaan. Sennan elämä päättyi kuitenkin samana vuonna traagisesti onnettomuuteen, joka sattui Imolan kilpailussa. F1-sarja menetti tuolloin yhden parhaista kuljettajistaan ikinä.

Michael Schumacher

Saksalainen Michael Schumacher on mestaruuksilla mitattuna F1:sten historian paras kuljettaja. Hän ajoi yhteensä seitsemään mestaruuteen kahden eri tallin kanssa. Tehtyään vakuuttavan debyytin vuoden 1991 Belgian GP:ssä Jordanilla Schumacher siirtyi nopeasti Benetton-talliin. Tallipäällikkö Flavio Briatoren johtamassa tallissa Schumacher ajoi ensimmäiseen mestaruuteensa vuonna 1994. Mestaruuden ratkaissut kisa muistetaan Schumacherin ja tämän kilpakumppani Damon Hillin kolarista, joka johti molempien keskeytykseen ja Schumacherin mestaruuden varmistumiseen. “Schumi” uusi mestaruutensa Benettonin kanssa seuraavana vuonna.

Benettonilta Schumacher siirtyi Ferrarille tähtäimessään nostaa italialaistalli jälleen huipulle. Hänen mukanaan siirtyi muun muassa taktiikkavelho Ross Brawn. Schumacher taisteli mestaruudesta jo vuonna 1997 Williamsin Jacques Villeneuven kanssa, mutta tahalliseksi katsottu törmäys kanadalaiseen kauden päättäneessä kisassa johti Schumacherin poistamiseen MM-taulukosta ja heitti samalla varjon Schumacherin ylle.

Seuraavaksi mestaruushaaveiden tiellä oli Mika Häkkinen, mutta vuosina 2000-2004 “Schumi” jyräsi mestaruuteen. Saksalainen lopetti F1:ssä vuonna 2006, mutta teki myöhemmin comebackin Mercedes-tallissa, jossa ei kuitenkaan enää saavuttanut aiempaa menestystä.

Alain Prost

Ranskalaismestari Alain Prost ansaitsi urallaan lempinimen “professori” (le professeur), johtuen hänen harkitsevasta ja älykkäästä ajotavastaan. Prost voitti urallaan peräti neljä maailmanmestaruutta. Hänen F1-uransa alkoi McLarenilla vuonna 1980 Prostin vakuutettua tallin otteillaan F3-sarjassa. Vuodeksi 1981 kuski siirtyi Renault-tallin palvelukseen ja ajoi voittoon Ranskan, Hollannin ja Italian GP:ssä. Vuonna 1984 hän palasi McLarenille ja hävisi mestaruustaiston niukasti tallikaverilleen Niki Laudalle, mutta tästä sisuuntuneena Prost ajoi mestariksi vuonna 1985. MM-sarjan ykköspaikan hän valtasi myös kausina 1986, 1989 ja 1993.

Mika Häkkinen

Mika Häkkinen ajoi urallaan kahteen maailmanmestaruuteen. Saavutuksen arvoa nostaa se, että päävastustajana oli kovin mahdollinen, eli Ferrarin Michael Schumacher. Häkkisen F1-ura alkoi Lotuksella vuonna 1991, josta hän siirtyi McLarenille.

Vuonna 1997 McLaren osoitti merkkejä vauhdin löytymisestä, ja Häkkinen ajoi voittoon kauden päättäneessä Jerezin osakilpailussa. Seuraavana vuonna hän taisteli tiukasti maailmanmestaruudesta Schumacherin kanssa, vieden mestaruuden viimeisessä kisassa. Häkkinen uusi mestaruutensa kaudella 1999, jolloin Schumacherin onnettomuuden myötä päävastustajaksi nousi Eddie Irvine. Häkkinen päätti hienon uransa kauteen 2001.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *