Näin F1-sarjaan pääsee

Formulakuljettajan ura siintelee varmasti monen autourheilua rakastavan nuorukaisen silmissä. Jos on joskus päässyt kokeilemaan vauhdin hurmaa, saattaa ajatus F1-urasta ainakin käväistä mielessä. F1-kuljettajaksi pääseminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Tie formuloihin kulkee aina alempien rata-autoilusarjojen kautta, ja tämänkin jälkeen seula voi olla hyvin tiukka. Käytännössä formulakuskiksi pääseminen vaatii vuosien ja taas vuosien määrätietoisen työn, mutta on F1-sarjassa nähty vuosien varrella myös luovempiakin ratkaisuja himoitulle kuljettajanpaikalle pääsemisen suhteen.

F1-kuljettajan pohjan muodostaa Kansainvälisen autourheiluliitto FIA:n myöntämä Superlisenssi. Käymme tässä artikkelissa tarkemmin läpi Superlisenssin myöntämisen ehtoja, mutta lyhyesti selitettynä tuo himoittu lisenssi irtoaa Formula 1:stä alemmissa luokissa menestyneille kuljettajille. Superlisenssin voi saada, vaikka ei voittaisikaan maailmanmestaruutta esimerkiksi Formula kolmosissa, mutta tietysti mitä parempi menestys, sitä todennäköisemmin lisenssin saa. Lisenssin voi saada myös muilla perusteilla, jotka käytännössä kuitenkin ovat poikkeuksia säännöstä. Muita perusteita ovat esimerkiksi erityinen lahjakkuus ja tietty tuntimäärä formulan ratissa.

Superlisenssi – varmin tie F1-sarjaan

Käytännössä siis Superlisenssi on edellytys Formula ykkösen rattiin pääsemiseksi. Superlisenssin puolestaan saa keräämällä pisteitä F1-sarjaa alemmista sarjoista. Pisteitä lisenssin saamiseksi tarvitaan kaikkiaan 40, ja pisteet tulee kerätä kolmena peräkkäisenä vuotena. Pisteitä saa sarjasta riippuen eri määrän. Esimerkiksi kartingin juniorisarjan voitosta pisteitä saa kaksi kappaletta ja Indycarin, GP2:n ja Formula 2:n mestaruudesta täydet 40. Lisäksi Formula 2 -sarjan hopea- ja pronssisijat tuovat myös täydet 40 pistettä eli ovat oikeutettuja Superlisenssiin.

Superlisenssin voi saada myös sellainen kuljettaja, jolla on ollut lisenssi yhtenä aiemmista kolmesta vuodesta. Lisäksi lisenssi voidaan myöntää kuljettajalle, jolla on ollut lisenssi aiemmin kuin kolmen viime vuoden aikana. Tämä vaatii lisäksi FIA:n tuomareiden arvioinnin siitä, että kuljettajalla on erinomaiset taidot ajaa formula-autoa.

Superlisenssiin on vielä eräs poikkeus. Lisenssin voi saada, jos osoittaa “erinomaisia taitoja” formula-auton ratissa ja on ajanut vähintään 300 kilometriä F1-autolla. Pelkkä lisenssi ei kuitenkaan takaa tallipaikkaa.

Tallipaikan saaminen

Pelkkä superlisenssi ei siis anna paikkaa F1-auton ratissa. On tietysti selvää, että mikäli kuljettaja pärjää erittäin hyvin Formula 2-, GP2-, Indycar- tai jopa Formula 3 -sarjassa, on hänellä mahdollisuudet ennen pitkää saada tallipaikka. Tallit myös kilpailevat parhaimmista kuljettajista, mutta F1-sarjaa alemmissa sarjoissa kilpailee paljon huippukuljettajia, jotka eivät syystä tai toisesta koskaan nouse autourheilun kuninkuusluokkaan. Ajotaitojen lisäksi ratkaisee myös kuljettajan kiinnostavuus sponsorien silmissä ja joissain tilanteissa myös kylmä raha.

Mikäli kuljettajan taustalla on rahaa ja riittävästi lahjakkuutta, tallipaikka irtoaa kyllä euroillakin. Summat eivät kuitenkaan ole mitään tavallisen tallaajan irtonaisia kolikoita. Toukokuussa uutisoitiin kanadalaisen Michael Latifin ostaneen kymmenen prosenttia McLaren-tallin emoyhtiöstä yhteensä 230 miljoonalla dollarilla. Taustalla on ennen pitkää saada Latifin oma poika Nicholas Latifi McLarenin rattiin. Tällä hetkellä Nicholas on F2-sarjassa sijalla 11, joten pisteet nuorella Latifilla ei riitä vielä Superlisenssiin. Formuloissa on aiemminkin nähty rahalla ostettuja tallipaikkoja.

Rahalla formuloihin?

On aivan selvä asia, että F1-auton rattiin ei kuitenkaan pääse pelkällä rahalla, vaan pohjalle tarvitaan rutkasti lahjakkuutta ja osaamista. Tämä on tietenkin selvää, ovathan formulat huippu-urheilua ja vieläpä vaarallista sellaista. Kukaan ei halua radalle osaamatonta miljonäärikuskia vaarantamaan muiden henkeä.

F1-maailmassa kuitenkin raha ratkaisee, ja viime kädessä ainakin häntäpään tallien paikat saattavat ratketa sillä perusteella, kuka pystyy tuomaan tallille arvokkaita sponsoreita tai vähintäänkin sitä kuuluisaa kuumaa, riihikuivaa käteistä pöytään.

Formulamaailma ei siis missään nimessä ole reilu ja tasapuolinen, varsinkaan jos kuljettaja ei ole aivan huipputasoa alemmissa sarjoissa. Viime kädessä siis raha saattaa varmistaa kuljettajan paikan, vaikka sarjapaikasta kilpaileva olisikin parempi. Näin kävi esimerkiksi puolalaiselle Robert Kubicalle, joka hävisi tallipaikan Williamsilla venäläiselle Sergei Sirotkinille. Vaikka Kubica pärjäsi tallin testeissä paremmin kuin Sirotkin, pystyi Sirotkin tuomaan tukijoidensa avulla pöytään 20 miljoonan euron tukipaketin muun muassa suomalaisillekin tutun miljardööri Boris Rotenbergin avustuksella.

Kuskiksi pääseminen vaatii sitoutumista

Saipa tuore F1-kuski vetoapua miljardööreiltä tai muilta raharikkailta, on selvää, että lahjakkuudella on silti iso osansa F1-kuskiksi pääsemisessä. Tällä hetkellä Formula ykkösissä ajaa 20 kuljettajaa, joten kisa maailman autourheilun ykköslajista on ja tulee olemaan aina tiukkaa. F1-kuljettajat ovat kaikki oman alansa huippuammattilaisia, jotka ovat omistaneet tuhansia ja taas tuhansia tunteja auton ratissa istumiseen. Monen ura on alkanut jo pienestä lapsesta karting-auton kuljettajana, ja siitä lähtien laji on vaatinut täyden sitoutumisen.

Varmin tie formuloihin?

Varmaa tietä Formula ykkösiin ei tietenkään ole. Laji vaatii paitsi täyttä sitoutumista, myös aika paljon euromääräisiä investointeja, sillä pienemmissä sarjoissa sponsoreita ei varsinaisesti ole liiammin tyrkyllä. Usein rahakkaampia sponsoridiilejä on tarjolla vasta merkittävimmissä rata-autosarjoissa, joten alkutaipaleen joutuu joka tapauksessa rahoittamaan tulevan formulalupauksen vanhemmat tai sukulaiset. Rahan lisäksi vaaditaan tietysti täysi sitoutuminen perheeltä, sillä pitkät viikonloput kisaratojen äärellä vie rahan lisäksi myös aikaa. Nuoren, mahdollisesti tulevan formulalupauksen kouluttaminen on siis koko perheen aikaa vievä harrastus.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *