F3-sarja – tie F1-tähteyteen

Formula 3 -sarja, joka tunnetaan lyhyemmin nimellä F3, on autourheiluluokka, jossa suurin osa kuljettajista aloittaa ja josta on hyvät mahdollisuudet siirtyä Formula 1 -sarjaan. F3-sarjan alaisuudessa on vielä monta eri sarjaa, joissa kuljettajat kilpailevat niin Euroopassa, Aasiassa, Australiassa kuin Etelä-Amerikassakin.

F3-sarjaa in käyty FIA:n, Fédération Internationale de l’Automobilen, alaisuudessa aina vuodesta 1950, eli tasan saman verran kuin Formula 1 -sarjaa. Kolmossarjassa ei ajeta maailmanmestaruudesta, mutta aikaisemmin siinä on kilpailtu kylläkin Euroopan mestaruudesta.

Euroopan F3-sarjoista merkittävämmät ovat Iso-Britanniassa kilpailtava British F3 International Series, koko Euroopan laajuisesti ajettava FIA:n European Formula Three Championship ja Saksassa käytävä ATS Formel 3 Cup. Ranskan ja Saksan sarjat yhdistyivät vuonna 2003. Sen jälkeen perustettiin Formula 3 Euroseries. Vuonna 2012 se yhdistyi Euroopan Formula 3 -mestaruussarjan kanssa. Muita F3-sarjoja ovat muun muassa Japanin Formula 3 sekä Euroformula Open. Sarjoja on siis joka lähtöön ja jokaisessa maailman kolkassa.

F3-sarjan historiaa

Formula 3 -sarjaa on ajettu 1940-luvun lopusta lähtien. Isossa-Britanniassa ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen ajettava kilpailu ajettiin heinäkuussa 1947. Tuossa kilpailussa oli mukana vielä 500-kuutioisten formuloiden sarja. Vuonna 1950 FIA kuitenkin otti käyttöönsä brittiläiset 500 cc -säännöt omassa Formula 3 -sarjassaan. 500-kuutioisia F3-autoja ei kuitenkaan juurikaan näkynyt enää 1950-luvun lopulla. Nykyisin 500-kuutioisten sarja tunnetaan Formula Junior -sarjana. Kansallisella tasolla F3-sarjaa käytiin, ja se säilytti asemansa aina 1960-luvun puolelle saakka.

Formula 3 -sääntöjä uudistettiin vuonna 1964. Säännöt mukailivat enemmän Formula Juniorin sääntöjä. Moottorit saivat olla jopa tuhatkuutioisia. Moottorit tehtiin tuotantoautojen moottoreiden mukaan, mutta niitä vain viritettiin paljon vapaammin. Kaudeksi 1971 sääntöihin tuli jälleen muutoksia. Moottorin iskutilavuus sai nyt olla 1600 kuutiosenttimetriä, mutta samaan aikaan otettiin käyttöön imuilman kuristin, jotta tehoja saatiin rajattua. Kaksilitraiset moottorit otettiin käyttöön vuonna 1974, eikä sen jälkeen ole juuri tullut uusia moottorisääntöjä tai muutoksia sääntöihin.

Sarjan autot ja valmistajat

Formula 3 -sarjasta löytyy useita valmistajia niin autojen kuin moottoreidenkin puolelta. Sarjan suosituin automerkki on ollut jo vuosien ajan italialainen Dallara. Sen lisäksi F3-autoja valmistavat muun muassa ranskalainen Mygale sekä venäläinen Art-Line. Kilpailukäytössä on edelleen monien muidenkin merkkien kulkupelejä, mutta näiden autojen valmistus on jo loppunut.

Kaikki Formula 3 -autojen moottorit ovat 2,0-litraisia bensiinimoottoreita, jotka ovat nelisylinterisiä ja ahtamattomia. F3-auton moottorin on perustuttava luokiteltuun tuotantomoottoriin. Euroopassa käytetään nykyisin eniten Mercedes-HWA- ja Volkswagen-Spiess -moottoreita.

F3-autoissa käytetään sileitä renkaita, joita kutsutaan myös slick-renkaiksi. Käytettävät rengasmerkit ovat sarjakohtaisia. Nykyisin F3-sarjaa ajetaan muun muassa Avonin, Yokohaman ja Kumhon renkailla. Suomessa Formula 3 -sarjan rengashuollosta vastaa Dunlop Tyres.

Kaikki F3-sarjat eivät kuitenkaan noudata FIA:n määrittämiä sääntöjä. Etelä-Amerikan, Italian ja European F3 Open -sarjoissa käytetään oikeita F3-moottoreita edullisempia yksityyppimoottoreita. Näin saadaan laskettua autojen kustannuksia merkittävästi. Isossa-Britanniassa ja Japanissa on jopa ajoja, joissa kilpaillaan vanhemmilla autoilla aivan omassa sarjassaan.

Tekniset määräykset

FIA on asettanut F3-autoille useita teknisiä määräyksiä. Kaikki FIA:n alaisuudessa kilpailevat joutuvat noudattamaan näitä määräyksiä jokaisen autonosan osalta. Määräykset koskevat kaikkea aina auton pituudesta ja painosta eri osien leveyksiin. Mitat ovatkin tärkeässä osassa, kun valmistetaan F3-autoa. Jos ne poikkeavat hiemankin, ei FIA hyväksy autoa kilpailuihinsa.

FIA:n alaisuudessa kilpaileminen on tärkeää etenkin niille, jotka haluavat tavoitella mahdollista F1-paikkaa tulevaisuudessa. Silloin myös autoon täytyy panostaa tavallista enemmän, eikä virheisiin ole varaa.

F3-autoista puhuttaessa kiinnitetään huomiota leveyteen ja massaan. FIA on asettanut vaatimuksensa molemmille. Auton leveys saa olla enintään 1 850 millimetriä. Massan taas täytyy olla vähintään 550 kiloa. Kun auto on kilpailukunnossa, massa sisältää myös kuljettajan painon. Ylärajaa massalle ei ole asetettu, mutta toki kevyempi auto kulkeekin aina kovempaa. Auton akselivälin täytyy olla vähintään 2 000 millimetriä ja raideleveyden enintään 1 200 millimetriä. Myös renkaat ovat tärkeässä roolissa. Edessä tulee olla 190/530R13 ja takana 230/590R13.

F3-sarja Suomessa

Formula 3 -sarjalla on Suomessa pitkä historia. Alkuperäiset 500cc-autot muistetaan hyvin muun muassa Eläintarhan ajoista. Suomenmestaruudesta F3-sarjassa on kilpailtu vuosina 1958-1960, 1984-1986 sekä 2000-2009. Kaudella 2010 sarjan korvasi uusi Nordic F3 Masters -sarja. 2000-luvun menestynein automerkki SM-sarjassa on ollut Dallara – Opel-Spiess. Kyseisellä autolla on voitettu mestaruus jo seitsemän kertaa. Kuljettajista ainoastaan Jari Koivisto ja Heimo Hietarinta ovat pystyneet saavuttamaan SM-kullan useammin kuin kerran. Heistä molemmat ovat voittaneet mestaruuden kahdesti.

Suomalaisia mestareita

Suomessa on siis ajettu mestaruuksista jo useamman kauden verran. Nykyisin sarjaa ei enää ajeta SM-sarjana, mutta Formula 3:ssa kilpaillaan edelleen. Ensimmäisen kerran kun sarjaa ajettiin, voiton nappasi Heimo Hietarinta. Sama toistui kaksi vuotta myöhemmin. Näin Hietarinta on siis sekä ensimmäinen Suomen mestari että toinen niistä, jotka ovat onnistuneet voittamaan useammin kuin kerran. Muita mestareita ovat muun muassa Jari Koiranen, Sami Pensala sekä viimeisimpänä Nordic F3 Masters -voittajana juhli Jani Tammi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *